“Lapsuuteni oli melko yksinäinen. Minulla oli vain muutama kaveri, ja parhaita ystäviäni olivat samassa talossa asuvat mummot, joiden luona vietin paljon aikaa. Olin myöskin ujo ja arka, tykkäsin olla omissa maailmoissa sekä keksin itselleni kaikenlaista tekemistä. Harjoittelin esimerkiksi tanssiesityksiä yksin...

Nyt 35-vuotiaana olen vihdoin viimein tajunnut, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen! Jep - se on totta, että teen superpaljon kirjoitusvirheitä, unohdan asioita enkä jaksa keskittyä yksityiskohtiin. Aivoissani numerot, kirjaimet ja sanat menevät sekaisin tai tippuvat pois. Voin myös...